En ees muista mitä viimeks oon teille kertonu.
Noh, elämä ehkä hymyilee nyt vähän. Viimesen viikon aikana oon liikkunu, tehny hölkkä-juoksulenkkejä (40min,30min,50min,50min) ja kävellyt tunnin + pyöräillyt kahtena päivänä yhteensä reilu 60km...
Helatorstaina pyöräilin serkun kanssa 15km moikkamaan tätiäni. Kotimatkalla sato kaatamalla ja sen takia kestikin tulla 50min. Mutta siis melkein tunti, kaatosateessa ja eikä mitään sadevermeitä! Enemmän koko juttu pisti nauruksi ja oli silti hieno kokemus. Kasvatti ainakin nahkaa!
Perjantaina koulun jälkeen pyöräilin about 11km äitin kauneushoitolaan, missä sain ihanan kasvohoidon. Illan sitten vietin iskän ja siskon kanssa. Ahmien. Söin 180g karkkia ja kaks vohvelia jätskillä. Liikaa mun mielestä.
Tänään heräsin poikaystävän tekstariin kaheksalta. Hän on parin tunnin ajomatkan päässä kisoissa, pääsi SM-tasolle ;) uusi sarja, joten vielä on kuulemma totuttelemista ja huono sää myös verottaa siellä. Tuossa äsken mulle soittikin :)
Aamulla pyöräilin 6km kaupunkiin etsimään kenkiä. Ysiluokkalaisille on järjestetty koulun juhlasaliin tämmöinen hieno tilaisuus sen kunniaksi, kun päätämme peruskoulun. Mekko mulla jo on, mutta kenkiä en löytänyt millään. Noh onneks löysin aivan unelmat ja kiersin Vapaa Valinnankin pariin kertaa, en ostanut karkkia, vaikka käsissäni jo pidin muutamaa pussia!
Serkut oli/on mummulla kylässä. Vanhempi 5vee lähti serkuille yöksi, ja kummityttö 10kk jäi tänne meille :) tai siis mummulle...
Vielä siihen juhlaan. Naapuri teki mulle tosi hienon kampauksen sinne, ja vähän testailtiin, minkälainen olisi kiva. Ekalla yrittämällä tuli just se mieleinen :) Siittä sitten jatkoin lenkille. Juoksin reilu 50 min. Tyytyväinen olen juu. Tuntiin tähtään ensi kerralla.
Huh, oon ollu oikeastaan aika masentunut syömisestä viime viikkoina. Olin yhden illan/yön kotona yksin ja ahmin hieman ja yritin epätoivoisesti ja itkuisena oksentaa. Ehkä alkaa mennä yli tämä mun touhu? Mutta en halua apua, koska sitten liikkumistani vahditaan ja sitä että syönkö. Ei. Vasta sitten kun olen tarpeeksi laiha.
Mutta muuten elämä hymyilee. Koulu loppuu, kesä tulee, Brasilia tulee, riparille isoseksi ja poikaystäväni on maailman ihanin. Kohta ollaan seurusteltu seitsemän kuukautta